Kyösti Kallio syntyi 10.4.1873 Ylivieskassa maanviljelijä Mikko Kallion ja Beata Knuutilan 12-lapsisen sarjan kolmantena. Koti oli varakkaanpuoleinen, valistunut maalaistalo, jossa harrastettiin yhteisiä asioita sekä maallisella että hengellisellä puolella. 12-vuotiaana Kyöstistä tuli isänsä lapsettoman serkun, suurtilan perineen Anttuuna Kankaan kasvatti. Tämä lähetti Kyöstin oppikouluun, ensiksi Raahen keskikouluun, josta hän siirtyi 1890 lukioon Oulun lyseoon. Ylioppilastutkinto jäi suorittamatta, mutta se ei estänyt Kyöstiä sivistämästä itseään muilla tavoin.

Presidentti Kallion kotitila Heikkilä Nivalassa. Pietinen, Nivala 1937. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Presidentti Kallio poikansa Veikon kanssa kotitilansa Heikkilän puutarhassa 1937. Pietinen, Nivala 1937. Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Anttuuna Kangas osti Nivalasta kaksi tilaa, joista muodostui suurtila Heikkilä-Mehtälä. Kyöstistä tuli heti isäntä, vaikka omistus siirtyi hänelle asteittain. Hän hankki lisää isoja maa-alueita Nivalasta ja Haapavedeltä ja pani tilan erinomaiseen kuntoon. Peltoa raivattiin myös suosta. Koneistuksessa ja uusien viljelytapojen omaksumisessa Heikkilä oli maakunnan kärjessä. Myös laajat metsät kunnostettiin tuottaviksi. Isäntä osallistui itse kaikkiin talon töihin niitä ohjaamalla ja myös käytännön ruumiillisissa töissä. Hänen luopuessaan isännyydestä 1939 oli tilan peltoala 250 hehtaaria.

Kyösti Kalliolle oli ominaista luonteen vilpitön rehtiys, arvostelujen ja mielipiteiden asiallisuus ja objektiivisuus. Hänellä oli kyky aivan harvinaisessa määrässä saavuttaa kanssaihmistensä luottamus. Rehti, raitis ja aina lähimmäistensä ja maatyöväestön parasta ajatteleva Kallio aktivoitui jo varhain yhteiskunnallisessa toiminnassa. Jo Oulussa Kallio oli omaksunut perustuslaillis-suomenmielisen katsomuksen, jota toiminta nuorisoseuraliikkeessä ja osuustoiminnassa vahvisti ja laajensi. Hän oli johtava hahmo Nivalan kunnallispolitiikassa. Nuorisoseuratyössä Kyösti tutustui kirjailija Santeri Alkioon (1862–1930),joka oli sittemmin politiikassa hänen tärkein yhteistyökumppaninsa. Nivalan nuorisoseurassa Kyösti tapasi Kaisa Nivalan, kansanopiston käyneen talon tyttären. Heidät vihittiin vuonna 1902 ja he saivat kuusi lasta, kaksi poikaa ja neljä tytärtä.

Valtakunnallinen poliittinen ura

Vuonna 1904 Kallio valittiin edustajaksi valtiopäiville, talonpoikaissäädyn jäseneksi. Hän astui pienistä kansalaispiireistä suoraan julkiseen elämään. Sortokaudet tekivät hänestä nuorsuomalaisen poliitikon. Hän toimi poliittisessa salaseura kagaalissa Venäjän asevelvollisuuskutsuntoja vastaan. Säätyä hallitsivat perustuslailliset, joihin kuuluvana Kallio sai huomattavia luottamustoimia. Eduskuntauudistusta käsiteltäessä Kallio puolusti mm. naisten äänioikeutta ja 21 vuoden äänestysikärajaa sekä vastusti köyhyyteen perustuvaa äänivallan rajoitusta.

Eduskuntauudistuksen tuoma yleinen äänioikeus mullisti Suomen puolueolot. Talonpoikaisuus sai Kallion vaihtamaan puoluetta. Kun syksyllä 1906 perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto (SML), myöhemmin Maalaisliitto, Kallio valittiin sen hallintoon. Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa hän oli sen ja myös Nuorsuomalaisen Puolueen ehdokkaana. Ryhmäkseen hän valitsi kuitenkin SML:n perustellen sitä sillä, että nuorsuomalaiset eivät välittäneet maaseudun kysymyksistä.

Kyösti Kallion rooli Suomen itsenäistymisen vaiheissa oli keskeinen. Hän oli maanviljelystoimituskunnan päällikkönä (maatalousministerinä) kolmessa senaatissa ja kevään 1917 maatalouslakkoja sovitellessaan ja säännöstelyhallintoa hoitaessaan elintarvikepulan kärjistyessä, hän oppi näkemään asiat molemmilta puolilta. Vaikka Kallio tuomitsi jyrkästi punaisten väkivaltaisuudet ja joutui kapinan ajan piileskelemään henkensä edestä punaisessa Helsingissä, hän säilytti malttinsa. Heti sodan päätyttyä hän vaati kostotoimista pidättymistä. Hänen puheensa Nivalan kirkossa 5.5.1918 herätti paljon huomiota. Ensimmäisenä tunnettuna valkoisena poliitikkona hän vaati, että tulisi rakentaa Suomea, jossa ”ei ole punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”.

Maareformi, sekä torppien itsenäistyttäminen, että oman maan hankkiminen maattomille, oli Kallion sydämenasia. 15.10.1918 säädetty laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli ns. ”torpparilaki” perustui suurelta osalta Kallion johtamaan valmisteluun. Olleessaan maatalousministerinä 1921 Kallio käynnisti Lex Kalliona tunnetun asutuslain valmistelut. Sen avulla hankittiin maata maattomille. Hankituista maista muodostettiin viljelytiloja, mutta niitä voitiin antaa myös lisämaiksi jo oleviin tiloihin. Maalaisliitolle voitollisten vuoden 1922 eduskuntavaalien jälkeen Lex Kallio toteutui oikeiston vastustuksesta huolimatta. Nämä molemmat lait vaikuttivat suuresti kansakunnan yhtenäistymiseen. Yhtenäisellä kansalla oli puolustustahtoa talvi- ja jatkosodassa. Heillä oli omaa maata puolustettavanaan.

Kyösti Kallio 1920-luvun alussa. Atelier Rembrandt, Helsinki. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Eduskunnan avajaisistunto Heimolassa vuonna 1929. Keskellä puhemies Kyösti Kallio. Korttikeskus, Helsinki 1929. Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Kyösti Kalliosta kehkeytyi luotettava ja periaatteellinen pitkän linjan poliitikko, jonka uran keskeisin toiminta-ajatus oli itsenäisyyden vahvistaminen eheyttämällä yhteiskuntaa taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvon kautta. Hän istui 41 valtiopäivät, oli 15 kertaa eduskunnan puhemiehenä, palveli kolme kertaa maatalousministerinä, neljä kertaa pääministerinä, puolustusministerinä ja kulkulaitosministerinä.

Presidenttiaika

Kyösti Kallion valinta 1937 tasavallan neljänneksi presidentiksi porvarillisen keskustan ja sosiaalidemokraattien äänin huipensi hänen pitkän poliittisen elämäntyönsä ja symboloi itsenäisen Suomen sisäistä eheytymiskehitystä. Eheytystavoitettaan Kallio korosti myös matkustaessaan paljon eri puolilla maata tapaamassa kansalaisia. Puoliso Kaisa Kallio osallistui usein näihin matkoihin ja heistä tuli nopeasti hyvin suosittu ja arvostettu presidenttipari.

Presidentti Kallio työpöytänsä ääressä. Aarne Pietinen, 1937–1940. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Presidentti Kyösti Kallio ja rouva Kaisa Kallio Presidentinlinnassa 1939. Thérèse Bonney, Helsinki 1939. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Presidentti Kyösti Kallio ja marsalkka Mannerheim vastaanottavat sotilasparaatin Suurkirkon portailla. Valokuvaaja tuntematon, Helsinki 1938. Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma

Kallion ulkopoliittinen linja oli aina maltillinen. Presidenttinä hän ajoi pohjoismaista yhteistyötä ja suhteiden parantamista Neuvostoliittoon, kun taas Hitlerin Saksaan hän suhtautui kielteisesti. Ainoat ulkomaiset vierailunsa presidentti Kallio teki Ruotsiin 1938 ja 1939, jolloin hän pyysi apua tulevaan sotaan muilta Pohjoismailta, sitä saamatta. Ainoa valtiovieras Suomessa hänen kaudellaan oli Viron presidentti Konstantin Päts 1937. Talvisodan 30.11.1939–13.3.1940 aikana presidenttinä Kallio oli erityisesti kansan rohkaisija ja moraalinen selkäranka. Allekirjoittaessaan valtakirjaa, joka antoi Moskovan rauhanneuvottelijoille valtuudet hyväksyä Talvisodan jälkeiset rauhanehdot, tuskainen presidentti sanoi tunnetun lauseen: ”Kuivukoon käteni, joka on pakotettu tällaisen paperin allekirjoittamaan.” Puolen vuoden kuluttua käsi halvaantui.

Pohjoismaiden valtionpäämiesten kokous Tukholmassa lokakuussa 1939. Vasemmalta presidentti Kallio, Norjan Haakon VII, Ruotsin Kustaa V ja Tanskan Kristian X. Tukholma 18–19.10.1939. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Sairauden takia presidentinvirasta eronnut Kyösti Kallio ja rouva Kaisa Kallio poistuvat Presidentinlinnasta 19.12.1940. E.J. Viitasalo. Helsingin kaupunginmuseo

Talvisodan jälkeen Kyösti Kallio keskittyi rohkaisemaan sodan uhrien ja raskaiden rauhanehtojen masentamaa kansaa. Hän piti heti rauhan tultua radiopuheen, jossa hän kehotti kokoamaan voimat jälleenrakennukseen. Erityisesti presidentti korosti noin 420 000 kotinsa ja maansa menettäneen karjalaisen aseman järjestämistä oikeudenmukaisella tavalla. Hän näytti itse esimerkkiä luovuttamalla osan tilastaan.

Kallio pyysi eron presidentin virasta terveydentilaansa vedoten 27.11.1940. Yksimielinen eduskunta oli valinnut pääministeri Risto Rytin hänen seuraajakseen. 19.12. Kallio valmistautui lähtemään Nivalaan vanhuuden lepoon. Sydän oli kuitenkin lopussa, eikä kestänyt liikuttavia lähtöjuhlallisuuksia. Talonpoikaispresidentti sai Suomen historian mieleenpainuvimman kuoleman: kunniakomppanian edessä, Porilaisten marssia soitettaessa, hän tuupertui adjutanttinsa, eversti Aladár Paasosen käsivarsille. Ei ole liioittelua puhua talvisodan korkea-arvoisimmasta sankarivainajasta.

Presidentti Kallion hauta Nivalan kirkon hautausmaalla. Johanna Järvenpää

Kyösti Kallio on haudattu Nivalan kirkon hautausmaalle.

Kyösti ja Kalervo Kallion museo