Risto Heikki Ryti syntyi 3.2.1889 Huittisten Loiman kylässä, Satakunnan Kokemäenjokilaaksossa 11-lapsisen perheen neljäntenä. Isä, Kaarle Evert Ryti, hallitsi yli 200 viljelyhehtaarin ja 50 lehmän suurtilaa. Äiti Ida Vivika omaa sukua Junttila oli myös talollisen tytär. Emäntä ja isäntä olivat valistuneita, eteenpäin pyrkiviä ihmisiä. Poliittiselta kannaltaan Rytit olivat nuorsuomalaisia. Perheen pojat osallistuivat vuosisadan alkupuolella aktiivisesti poliittiseen toimintaan. Risto oli ruumiinrakenteeltaan hento, kalpeaihoinen ja kiinnostunut enemmän lukemisesta kuin maatöistä. Hän oli kahdeksasta veljeksestä ainoa, joka kirjoitti ylioppilaaksi, kuten myös perheen kolme tytärtä. Luonteeltaan Risto oli sisukas, velvollisuudentuntoinen ja kunnianhimoinen, hän otti asiat asioina, eikä sekoittanut niihin tunteita.

Seitsemäntoistavuotias lakitieteen ylioppilas Risto Ryti. 1906–1907. Museovirasto, historian kuvakokoelma

Nopeaoppinen Risto ei käynyt perinteistä kansakoulua kuin aivan lyhyen aikaa. Hän kävi saamassa yksityisopetusta kansanopiston johtaja, maisteri M. A. Knaapiselta. Risto kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana Porin lyseosta 1906 ja kirjoittautui samana syksynä Helsingin Aleksanterin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon kolmessa vuodessa 1909.

Työura

Venäjän sortotoimien alettua Ryti päätti muuttaa asianajajaksi vilkkaaseen kauppa- ja merenkulkukaupunkiin Raumalle. Raumalla hän tutustui ”Suomen rikkaimpaan mieheen”, köyhyydestä rikkauksiin itsensä nostaneeseen Alfred Kordeliniin. Hänestä tuli paitsi Kordelinin lakimies, myös hyvä ystävä. Asianajotoiminnan ohella Ryti täydensi opintojaan ja suoritti lainopin kandidaatin (lisensiaatin) tutkinnon 1912 ja sai varatuomarin arvon. Ryti pääsi istumaan käräjiä ja opiskeli lisää käräjäkiireiden keskellä, valmistuen molempien oikeuksien kandidaatiksi 1914. Samana vuonna Ryti lähti auskultanttitoverinsa ja ystävänsä Eric Serlachiuksen kanssa opiskelemaan merioikeutta Oxfordiin. Opinnot katkesivat maailmansodan syttymiseen. Ryti rakastui ystävänsä Ericin sisareen Gerda Serlachiukseen, joka oli otettu Rytin ja Serlachiuksen asianajotoimistoon konttoristiksi. Rakkaus johti avioliittoon vuonna 1916. Liitosta muodostui kestävä ja lämmin. He saivat kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttären. Perhepiirissä Ryti uskalsi näyttää huumorintajuista ja leikkisääkin puolta itsestään.

Risto ja Gerda Ryti 1940. Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Risto Ryti oli vaimonsa Gerdan kanssa Alfred Kordelinin vieraana Mommilan kartanossa tämän 49-vuotissyntymäpäivillä 6.11.1917, kun venäläiset matruusit, Venäjällä alkaneen vallankumouksen humussa hyökkäsivät Mommilaan, ottaen vangiksi Kordelinin ja tämän 20 hengen vierasseurueen. Syntymäpäivän jälkeisenä aamuna matruusit pakottivat Kordelinin ja vieraat hevoskyytiin ja lähtivät kuljettamaan heitä rautatieasemalle viedäkseen heidät Helsinkiin. Joukkio joutui tulitaisteluun apuun pyydettyjen suojeluskuntalaisten kanssa. Yleisessä sekasorrossa yksi matruuseista ampui Kordelinin. Rytin pariskunta pakeni läheiseen metsään. Risto Ryti perusti Kordelinin testamentin mukaisesti Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahaston, joka on ensimmäinen huomattava kansallinen ja suomenkielinen kulttuurirahasto.

Poliittinen ura

Risto Ryti oli nuoren tasavallan häikäisevin talouselämän ja politiikan varhaislahjakkuus. Hänet valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 1919 liberaalin Kansallisen Edistyspuolueen riveistä 30-vuotiaana. Kolmen seuraavan vuoden aikana hän toimi kahdessa hallituksessa valtiovarainministerinä. Valtiovarainministerinä hän onnistui saamaan valtion tulo- ja menoarviokäytännön kuriin. Vaikka hän olikin ståhlbergilainen, hän vastusti yhdessä tärkeässä asiassa esikuvaansa: hän ei hyväksynyt punavankien armahdusta. Rytin mielestä punaiset olivat rikollisia, ja hän kieltäytyi näkemästä vuoden 1918 tapahtumien yhteiskunnallisia taustoja.

Presidentti Ståhlberg nimitti Rytin Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi (pääjohtajaksi) vain 33-vuotiaana. Hänen siellä tekemänsä työ oli mittaamattoman arvokasta Suomen taloudelle.

Pääministeri Risto Ryti pitää radiopuhetta, jossa hän käsittelee mm. Suomen suhdetta Neuvostoliittoon. Valokuvaaja tuntematon, Helsinki 18.8.1940. Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma

Ryti oli koko 1930-luvun ajan ollut Suomen Pankissa eräänlaisessa reservissä, valmiina otettavaksi tehtäviin kansakunnan edun niin vaatiessa. Loppusyksyllä 1939, Talvisodan alla, maa tarvitsi kylmähermoista ja rationaalista johtohahmoa. Ryti yritti aluksi kieltäytyä hänelle tarjotusta pääministerin tehtävästä, mutta presidentti Kallion ankara painostus sai hänet tiedostamaan velvollisuutensa. Runneltuna, mutta kuitenkin elinvoimaisena Suomi selvisi Talvisodan epätasaisesta kamppailusta. Rytin valtiomiestekona voidaan pitää Moskovan rauhan allekirjoittamista 13.3.1940. Moskovan rauhan allekirjoittajana Rytistä tuli venäläistenkin silmissä rauhan pääministeri, ja siten hyväksyttävä persoona Suomen presidentiksi.

Pääministeristä presidentiksi

Risto Ryti oli osoittautunut voimakkaaksi pääministeriksi. Presidentti Kallio oli sairastellut eikä hän ollut perehtynyt ulkopolitiikkaan. Sitä hoitivat pääministeri Ryti ja ulkoministeri Väinö Tanner. Joulukuussa 1940 Kyösti Kallion luopui tehtävästään sairauden vuoksi. 51-vuotiaan Risto Rytin ensimmäinen tehtävä presidenttinä oli kertoa kansalle Kyösti Kallion kuolemasta 19.12.1940.

Presidentti Risto Ryti Valokuvaaja tuntematon. Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma

Kallio oli tehnyt Gustaf Mannerheimista armeijan ylipäällikön Talvisodan alussa. Hallitusmuodon mukaan Mannerheimin olisi pitänyt luovuttaa ylipäällikkyys takaisin presidentti Kalliolle Moskovan rauhan tultua voimaan. Kallio kuitenkin toivoi Mannerheimin jatkavan, koska yleistilanne oli vaikea ja maailmansota raivosi edelleen. Rytilläkään ei ollut mitään tätä järjestelyä vastaan. Hän oli ainoa presidenteistämme, joka ei ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkönä.

Ryti oli valittu presidentiksi vain Kallion kauden loppuajaksi. Uusia valitsijamiesvaaleja ei voitu ajatella pidettäväksi sotatilanteessa, ja niin vuoden 1937 valitsijamiehet kokoontuivat vaaliin helmikuussa 1943. Nytkin Ryti valittiin ylivoimaisella äänten enemmistöllä ja hän joutui toimimaan presidenttinä kansamme raskaimmalla ajanjaksolla, jatkosodan aikana.

Presidentti Ryti kuuntelee radiota. 1941–1944. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Presidentti Risto Ryti ja adjutantti Åke Slöör tarkastelevat Itä-Karjalan karttaa 1941. Pietinen/Valtion tiedotuslaitos, Helsinki 1941. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Presidentti Ryti tapaamassa potilaita sotasairaalassa. Olavi Gunnari, 1941–1944. Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Presidentti Risto Ryti maaottelumarssilla Helsingissä 1941. Pekka Kyytinen, Helsinki 1941. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma

Karjalan Kannaksen suurhyökkäys kesällä 1944 oli Neuvostoliiton puna-armeijan massiivinen sotatoimi, jossa Neuvostoliitto pyrki nopeaan ratkaisuun Suomen osalta. Suomen oli saatava aseita ja tukea ja niitä saatiin vain Saksalta. Kesällä 1944 Ryti allekirjoitti Saksan ulkoministeri Ribbentropille kirjeen, eräänlaisen sopimuksen, omissa nimissään. Hän oli varmistanut lainoppineilta, että kirje sitoisi vain häntä, henkilökohtaisesti. Hän sitoutui olemaan tekemättä rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää. Ryti sanoi sopimusta kirjoittaessaan ”Kun nyt allekirjoitan tämän sopimuksen, estän sotilaallisen katastrofin ja maamme miehityksen. Niistä seuraisi kansallemme hirvittävä onnettomuus” Ryti joutui kahdeksi viikoksi sairaalaan sopimuksen allekirjoitettuaan. Hän erosi presidentin virasta terveyssyihin vedoten. Sotilaallisen tilanteen tasaannuttua Suomen saavuttamien torjuntavoittojen ansiosta heinäkuun puoliväliin mennessä, toimenpiteet presidentin vaihtamiseksi alkoivat. Mannerheimista tuli uusi presidentti elokuussa 1944 ja Rytin allekirjoittama sopimus raukesi.

Risto Rytin hauta Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

Sodan jälkeen Liittoutuneiden valvontakomissio sai aikaan sen, että niin sanotut sotasyylliset oli tuomittava. 21.2.1946 Rytille määrättiin 10 vuotta kuritushuonetta, joista hän istui Sörnäisten vankilassa kolme. Presidentti Paasikivi armahti hänet toukokuussa 1949, mutta hänen terveytensä oli mennyt. Ryti kuoli 1956 lokakuussa, 67-vuoden iässä. Hänen valtiollisista hautajaisistaan muodostui harras, isänmaallinen surujuhla, jossa hänen elämäntyötään muistettiin suurella kunnioituksella.

Risto Ryti on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.